itsensä lohduttelua "odotteluvuoden" napsahtaessa kohdalle

Täysin uudenlainen elämä alkaa. Minun on pakko alkaa käsittää aika ja arkipäivä eri tavalla. Myös elämäntarkoitus saattaa näyttäytyä nyt uudessa valossa.
Sisäänhengitys ja uloshengitys muuttavat muotoaan ja syitään. Minä muutun.
Entiset unelmat elämästäni ja sen kulusta eivät enää pädekään täällä, uudessa elämässäni. Ehkä vuoden päästä ne ovat vain naiiveja kuvitelmia ja uudet hengissä pysymisen keinot ja elämän mielekkyyden edellytykset ovat astuneet voimaan.
Uskon kuitenkin, että ala, jolle pyrin, on minulle se oikea. Sangviinisesta luonteestani huolimatta tämä haave on pysynyt matkassani monia vuosia. Olen tehnyt sen eteen jo muutaman lukiokurssin verran töitä. Olen vastannut hyvin sen vaatimuksiin. Otan sen vapaaehtoisesti vapaa-aikaani. Haluan sitä. Ja vaikka tämä vuosi viekin minut kauas näistä haaveista, jotka eivät enää elä arkipäivässäni, eivätkä ole kaiken tekemäni kaukainen päämäärä, uskon ja toivon, näen tämän haaveen olevan edelleen osa tulevaisuuttani. Haluan olla kärsivällinen, haluan toteuttaa sen, mihin minulla on hiukan lahjoja, mistä olen ollut kiinnostunut jo pitkän aikaa, missä vaadin itseltäni enemmän kuin ulkoiset kriteerit vaativat.
Minusta tulee ihmisen mielen tutkija, minä kuulun niihin piireihin, minä voin tehdä yhteisölleni palveluksen harjoittamalla tätä taitoa.
Vuosi saattaa koetella minua, mutta ehkä se vain antaa lisää halua todella työskennellä tämän haaveen eteen, ehkä se vain herättää minussa entistä vahvemman päätöksen siitä, että on oltava olemassa jotain parempaa kuin tämä nykyinen työni ja elämäni. Ja niin onkin, minulle, se parempi tulee olemaan osa minua, varmasti ja vääjäämättä.
19.7.2005