Syvä rauha, vain pinnan levottomuus

Kun liikahtaa siinä iäisyydessä
ja siitä iäisyydestä,
jonka on nimennyt tähän astiseksi elämäkseen.
Kun antaa sormiensa halkoa tuota tilaa,
liikkua rajatta kehonsa ehdoilla ja ymmärtää,
ensimmäistä kertaa,
jotain alkukantaisen yksinkertaista
ja tuhat kertaa löydettyä.
Kun havahtuu kykyynsä
katsoa näiden rajojen ulkopuolelle,
kun uskaltaa seisahtua siihen pisteeseen,
johon jää heittäessään tämän kulttuurin itsestäänselvyydet,
tämän logiikan,
kokemukset, jotka on kerätty yhteiseksi pääomaksi,
joksikin ulkoaopeteltavaksi,
sokeuttavaksi.
Siinä pisteessä aistii todella.

Hetki sitten minua ei liikuttanut
edes ihmissuhteiden moninaiset ongelmat,
juorut, väärät päätökset ja aamun katuminen.
Tuskin ehdin huomata salaisten toiveitteni toteutuneen
tai hintani laskeneen
tämän kulttuurin määrittelemillä markkinoilla.

Nyt henkeni salpautuu
etuoikeudesta valvoa öisin,
tuntea olevansa ainoa ihminen maailmassa,
ihmetellä aikaa,
ihmetellä tilaa.
Aistia ne uskomattomat ilmiöt,
jotka kehittynyt yhteiskunta vie pois näkyvistä.
Kiittää lahjasta rikkoa ajatuskaavansa
ja käydä kaukana ilman kemiallista apua.
Tuntea itsensä onnekkaaksi,
koska voi nähdä,
että kaikki on juuri näin.

24.12.2004