Akateemisen ajantuhlauspelin säännöistä

Ylilyövän kirkas aurinko säteilee kellastuneiden lehtien läpi. Kaiken kuolevan ja muuntuvan tuoksusta mieleeni tulevat lastentarha-aikojen kurahousut ja pieni mystisyyden kehä, jossa silloin elin.
Nyt minulla on pitkä vakosamettitakki ja laukku, johon asialliset paperit mahtuvat rypistymättä. Joku ohikulkija saattaa luulla minua aikuiseksi..
Tiedonjanoni keskeyttää toisinaan epäilys siitä, olenko sittenkään oikeilla jäljillä. Kun pysähdyn, näen erittäin selvästi ne kaavat ja sen vaihtoehtoisen logiikan, jonka puitteissa tiedettä tehdään. En usko siihen ylivertaisena tai minään sellaisena, joka sivuaisi totuuden ydintä.
Kulttuurirelativismi hajottaa ihmisen tietämättömäksi. Mitään tutkimusta ei loppujen lopuksi voida yleistää mihinkään muuhun tilanteeseen, kuin siihen nimenomaiseen aikaan ja paikkaan, yksilölliseen historiaan ja näkökulmiin, joissa tutkimus alunperin toteutettiin. Ja kritisointiin löytyy aina vielä jokin osatekijä, jota ei olla otettu huomioon. Tai tiukan paikan tullen juuri se, ettei tutkimus laajuudessaan anna yleislinjausta mistään.
Ja herra Einstein tuhahti muhkeiden viiksiensä lomasta, että asiat on esitettävä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, mutta ei yhtään yksinkertaisemmin.
Kahlaan ihmisiä läpi ja epäilen, etten samaistu heihin siinä määrin kuin ihmisten pitäisi. Toisinaan hyödyn tai hyödytän, ymmärrän tai tulen ymmärretyksi, mutten koskaan niiden asioiden suhteen, jotka olisivat minulle kaikkein tärkeimpiä. Subjektiiviseen totuuteen uskovana hyväksyn sen, mutta sekin pirstaloi ymmälleen. Jos täysijärkisyys vaatii sopimuksen varaisia totuuksia, joihin turtua, olen hyvin pettynyt meille suotuun ajattelun lahjaan.
Mutta sitten taas, unohdan arvoni ja jäsentymättömän ideologiani, sillä on aika palata ohjelmoimaan sitä tiettyä tieto-taito-kokonaisuutta päähäni, jonka avulla minulle myönnetään haluamani ammatti.
Välillä kaikki on hyvin epäselvää ja koen itseni huijatuksi, mutta juuri noina hetkinä, kun halveksin kaikkia niitä kulttuurisia malleja, joita sokeasti toteutan, tunnen olevani rehellisimmilläni itselleni.