huomenta

Hei! Tulin taas tajuihini blogi-elämän suhteen. On ollut kiireitä muilla tasoilla. Ja paljon seesteisiä kausia, ajantuhlausta, mutta suurimmaksi osaksi kiireitä.
Olen opiskellut ja rellestänyt paljon, niiden vuorottelu taitaa olla minun tapani olla olemassa. Pakenen ihmisiä kirjojen ääreen ja kirjoja ihmisten ääreen. Näännytän itseni ja sitten ravitsen yli tarpeiden.
Minusta on tuntunut kovin keskeneräiseltä ja repaleiselta pitkän aikaa. Johtuipa se sitten itsensä ylianalysoimisesta tai siitä että todella olin rikki, pikkuhiljaa on alkanut tuntua paljon eheämmältä. On antanut itselleen luvan olla keskeneräinen, epäjohdonmukainen ja ristiriitainen. Ei tässä ole mikään kiire oppia ihmisenä olemista, se tapahtuu pikkuhiljaa.
Kevät on läpäissyt minut aikoja sitten ja surisen paikasta toiseen täynnä energiaa ja hymyä. Ensimmäinen yliopistovuosi on takana ja oikeastaan tuntuu siltä kuin olisin oppinut jotain.
Uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa kokee nautinnollista vuorovaikutusta. Ajatuksia ja energioita virtaa. Olen luonut jonkin verran ja siivonnut hiukan ja istunut kuppiloissa ja puistoissa ja milloin missäkin.
Olen aika onnellinen. Täällä minun elämässäni on mukavaa :)