Monday, August 22, 2005

Miehenä oleminen sattuu - ja vitut!

Ai, taasko se alkaa? No, niinpä kai.
Saa alkaa taas pelätä julkista nöyryytystä luonnollisten veritahrojen muodossa, saa taas kävellä jalkansa paskaksi vain sen takia, että kävellessä ei satu ihan yhtä paljon.
Ja koska se on niin iljettävää ja häpeiltävää, sitä on vain hymyiltävä ja oltava kuin kaikki olisi hyvin. Ei kukaan halua tietää, että sinulla on kurja olo, kun sinun alapäästäsi valuu kohdun paksuuntuneen limakalvon riekaleita ja verta.
Sattuu vain niin pirusti.
Mutta koska se ei tartu, eikä se tapa, sen takia ei saa sairaslomaa. Olisiko särkylääkehuuruissa pörräävä harjoittelija sitten parempi kuin "sairas" -merkintä hänen papereissaan, vaikka syy sitten olisikin vain.. no ne naisten vaivat.
Varmasti sikiötä varten valmisteltu ympäristö voisi jäädä tarpeettomaksi paljon helpomminkin kuin kouristelujen ja vuodon kautta. Minä epäilen, että elimistöni rankaisee minua siitä, etten ole suostunut synnyttämään..
Loppujen lopuksi se saattaa, kieroutunut kun on, jopa ajatella, että tapan kerran kuukaudessa vauvan, koska aivan hyvin tietäisin, miten niitä tehdään..

22.8.2005

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Miehenä oleminenhan on ihan unelmahomma. Kikkeli ja kaikkee. =o Kuka sano, että se sattuu?

3:31 PM  
Blogger Ainu said...

Mihinkäs se yksi teksti häipyi, jonka täällä näin. H-h-hmm..

JA olen pahoillani.

3:11 AM  

Post a Comment

<< Home