Friday, February 17, 2006

Jotain pinnallisempaa

Jotain muuta, minä pyydän, jotain uutta ja ihmeellistä, jotain sellaista, joka ei ota huomioon minun heikkouksiani. Jotain sellaista, joka taas kerran, ihailee minun ainutkertaisuuttani. En pyydä pakoa näistä asioista, joita hän näyttää ja joiden parissa joudun joka tapauksessa kamppailemaan tämän elämäni kohdalla, vaan muunlaista lomaa, sellaista, joka antaa uudelleen ne suuruuden kokemukset ja sen tyhjyyden, joka naamioidaan pyyteettömäksi jumaloinniksi.
Minä toivoisin, niin kovin paljon sitä vapautta, joka ennen loi elämälleni sisällön. Juuri sitä huoraamista, josta sain itsetuntoni perustan, mutta jota nykyään halveksin.
Mutta silti. Minä tarvitsen helppoa ja uutta. En halua heittää vanhaa pois, haluan vain sitä samaa pinnallista helppoutta ja toiseen samaistumista, jota joskus tunsin. Sen saa nopeasti ja vaivattomasti. Pieniä kompromisseja tehden voi sanoa nauttivansa.
Nykyään osaan arvostaa hengellisiä ominaisuuksia. Niitä saan vain harvoilta. Mutta niitä lihallisia, joita sieluni edelleenkin vaatii, voin saada keltä tahansa.
Sinä, kaikista ihmisistä, pistit silmääni. Juuri sinulta nyt, vain sitä tiettyä mielihyvää ja yhteenkuuluvuudentunnetta. Ole kiltti, minä janoan. Ja koska se on sosiaalisesti niin väärin, en edes uskalla pyytää. Ehkä me kumpikin tiedämme, kuinka vähän se sielullisen kasvamisemme suhteen merkitsee, mutta me kumpikin tiedämme myös, kuinka paljon se hetkellisten mielijohteiden ja fyysisten tarpeidemme suhteen merkitsee.

18.2.2006

6 Comments:

Blogger Poupau said...

minä olen herkkänä. Teen ongelmia jutuista, saan helposti sätkyjä ja olen jääräpäinen, äkkiarvaamaton narttu. Ihan niin kuin testaisin emotionaalisesti Mikkoa... Otan eri päivinä eri rooleja vaistonvaraisesti, niin etten voi edes sanoa teeskenteleväni.

---

samaan aikaan sanoinkuvaamatonta hullaantumista. Toisen kasvojen nostamista ihmeiden joukkoon, jokaisen pienen piirteen arvostamista... En muistaakseni arvostanut tämän vaiheen jälkeen alkavaa tylsää arkea. sääli.
---

Blogi tekstisi saa minussa aikaan särkymystä. Mietin samoja piirteitä Mikossa. Sitä mitä se haluaa olla. Vaikka onko olemisella väliä, jos rakastaa?

Voiko rakkaus muuttua todella toisten tekojen mukaan, silloinhan se olisi ehdollista?
--- pitkä kommentti---
tekisi mieli pelata upyoursia.

7:31 AM  
Blogger Ainu said...

Aah. Minä olen talviunessa. Mikään ei liikuta minua. Kun herään parin kuukauden kuluttua minulla on tietysti pentue ja olen paniikissa.

Ja helkutti, naisen tehtävä on testata miestään!

11:50 PM  
Anonymous Anonymous said...

riikaan nyt jo ääk!!! ehdin nähdä sinut ehkä sunnuntaina, ehdin promise!
ziis jos ei ole liian kiirus pakatessa jne. No olen minä kyllä, niin että voimme nähdä silloin kauemman ajan kuluttuakin, kun te olette riikaistuneet.

blääh silti. Tulloo ikävä.

1:35 AM  
Blogger Miksu said...

Tunnen yllättävää samaistumista,
niin kuin sitä aina tuntee
kun löytää omia ajatuksiaan
toisen kirjoittamana.

Sinä vain osasit kirjoittaa
kaiken niin paljon selkeämmin,
että olen salaa vähän
kateellinen.

1:42 PM  
Anonymous Anonymous said...

ah kuinka lohdullista *nurinaa*

2:22 AM  
Blogger Köppinen said...

Vai olet sinäkin löytänyt blogini. Mukavaa, kun seurakunta laajenee.

3:37 PM  

Post a Comment

<< Home