Miehenä oleminen sattuu - ja vitut!

Ai, taasko se alkaa? No, niinpä kai.
Saa alkaa taas pelätä julkista nöyryytystä luonnollisten veritahrojen muodossa, saa taas kävellä jalkansa paskaksi vain sen takia, että kävellessä ei satu ihan yhtä paljon.
Ja koska se on niin iljettävää ja häpeiltävää, sitä on vain hymyiltävä ja oltava kuin kaikki olisi hyvin. Ei kukaan halua tietää, että sinulla on kurja olo, kun sinun alapäästäsi valuu kohdun paksuuntuneen limakalvon riekaleita ja verta.
Sattuu vain niin pirusti.
Mutta koska se ei tartu, eikä se tapa, sen takia ei saa sairaslomaa. Olisiko särkylääkehuuruissa pörräävä harjoittelija sitten parempi kuin "sairas" -merkintä hänen papereissaan, vaikka syy sitten olisikin vain.. no ne naisten vaivat.
Varmasti sikiötä varten valmisteltu ympäristö voisi jäädä tarpeettomaksi paljon helpomminkin kuin kouristelujen ja vuodon kautta. Minä epäilen, että elimistöni rankaisee minua siitä, etten ole suostunut synnyttämään..
Loppujen lopuksi se saattaa, kieroutunut kun on, jopa ajatella, että tapan kerran kuukaudessa vauvan, koska aivan hyvin tietäisin, miten niitä tehdään..

22.8.2005

Aikakone ja aikataulujen jälkeinen elämä

Aikakoneeni toimii sittenkin!
Tänään on pitkästä aikaa aurinkoista. Jos kieltäytyy huomaamasta puiden lehtien syksyyn viittaavaa sävyä, voi elää vielä muutaman iltapäivän tunnin heinäkuussa. Minä ostin jäätelön ja poljin pyörällä menneen kesän reittejä. Vaikka olen syksyn lapsi niin paljon kuin ihminen vain voi olla, olen oppinut rakastamaan myös kesää. Hiukan ja salaa.
Mutta tuleva syksy saavuttaa takaisin perinteisen etumatkansa minun arvojärjestyksessäni, koska tämä tuleva syksy on luultavasti elämäni syksyistä paras.
Syksy on omien pikku juttujen aikaa, luomisen aikaa. Ja nyt kun minä vietän vapaata elämää, voin luoda entistä enemmän. Olen hymyillyt monena iltana parvekkeellani pimeitä risteyksiä katsellen. Jotkut kulkevat kouluun huomisaamuna. Minä en.
Todellinen renttu paljastuu lopussa. Minä jäin kiinni, tunnustan. Mutta katkeruus ei ole vieraillut tunteideni kirjossa enää pitkään aikaan. Sain aikaa kokonaisen vuoden. Pääsin hetkeksi todelliseen elämään, sinne, missä koulurutiinit ja opiskelujen päämäärät eivät hämärrä käsitystäni ajasta ja valinnoista. Hyppäsin ulos sivistyksen rattaista. Monet ystäväni siirtyivät laitoksesta toiseen. Kyllä minäkin, aikanani, ehkä. Ellen ruhdy sepäksi tai delfiiniksi, kaikki on vielä avoinna..

18.8.2005

Syvä rauha, vain pinnan levottomuus

Kun liikahtaa siinä iäisyydessä
ja siitä iäisyydestä,
jonka on nimennyt tähän astiseksi elämäkseen.
Kun antaa sormiensa halkoa tuota tilaa,
liikkua rajatta kehonsa ehdoilla ja ymmärtää,
ensimmäistä kertaa,
jotain alkukantaisen yksinkertaista
ja tuhat kertaa löydettyä.
Kun havahtuu kykyynsä
katsoa näiden rajojen ulkopuolelle,
kun uskaltaa seisahtua siihen pisteeseen,
johon jää heittäessään tämän kulttuurin itsestäänselvyydet,
tämän logiikan,
kokemukset, jotka on kerätty yhteiseksi pääomaksi,
joksikin ulkoaopeteltavaksi,
sokeuttavaksi.
Siinä pisteessä aistii todella.

Hetki sitten minua ei liikuttanut
edes ihmissuhteiden moninaiset ongelmat,
juorut, väärät päätökset ja aamun katuminen.
Tuskin ehdin huomata salaisten toiveitteni toteutuneen
tai hintani laskeneen
tämän kulttuurin määrittelemillä markkinoilla.

Nyt henkeni salpautuu
etuoikeudesta valvoa öisin,
tuntea olevansa ainoa ihminen maailmassa,
ihmetellä aikaa,
ihmetellä tilaa.
Aistia ne uskomattomat ilmiöt,
jotka kehittynyt yhteiskunta vie pois näkyvistä.
Kiittää lahjasta rikkoa ajatuskaavansa
ja käydä kaukana ilman kemiallista apua.
Tuntea itsensä onnekkaaksi,
koska voi nähdä,
että kaikki on juuri näin.

24.12.2004

SIVISTYSTÄ

Humani: Humani on epäinhimillinen olento, joka pyrkii omasta tahdostaan naamioitumaan ihmiseksi. Humanit eivät yleensä ole vaarallisia, mutta naurettavia. Jos epäinhimillinen olento on joutunut tahtomattaan tilanteeseen, jossa sen voidaan tulkita yrittävän naamioitua ihmiseksi, se ei kuitenkaan ole humani, mutta naurettava silti, joten suhtautumistapa sitä kohtaan on sama kuin aitoja humanejakin kohtaan. Jos joudut tekemisiin humanin kanssa, älä rohkaise sitä yrityksissään olla ihminen, sillä humanit eivät nykyisen käsityksen mukaan pysty kuitenkaan täyttämään ihmisenä olemisen vaatimuksia. (kuvia erilaisista humaneista tulossa)

Substantiivien aikamuodot: Substantiivien aikamuodot ovat asioiden, esineiden ja olioiden ajan mukana muuttuvaan olemukseen liittyviä nimityksiä. Esim. aikuisen ihmisen perfekti on lapsi ja pluskvamperfekti sikiö. Aikuisen ihmisen futuuri on puolestaan vanhus tai kuollut. Aikuinen ihminen on siis tässä esimerkissä preesens. Substantiivien aikamuotoja voidaan käyttää niin erisnimien kuin yleisnimienkin yhteydessä.

Ihmistyypit: Ihmiset voidaan jakaa ulkonäkönsä ja olemuksensa perusteella kolmeen perustyyppiin, jotka ovat

• Karsee nasse
• Kelju pelle
• Ihme lärde

Alaluokkia kolmeen pääluokkaan tulee jatkuvasti, mutta yleisimmin käytetyt ovat hiski, kusti, piski ja hono.

Ihmistyyppien määrittäminen onnistuu vain kuuntelemalla sanojen kaikua ja sitä, mikä niistä kuvaa parhaiten luokiteltavaa ihmistä. Ihmisten luokittelemiseen näiden virallisten termien avulla valmentavia kursseja järjestetään Suomessa vain muutamissa kaupungeissa.

Pahoittelun tasot: Pahoittelun eri tasoja on noin 10. Lingvistiikan ja antropoligian asiantuntijat kiistelevät edelleen lopullisesta määrästä. Seuraavassa listassa pahoittelun esittämisen eri asteet esitetään alhaalta ylöspäin siten, että ylinpänä on vähiten katumusta osoittava toiminta.
1. ei reaktiota
2. nauraminen
3. sanoa "oho"
4. sanoa "sorge"
5. sanoa "sori"
6. sanoa "anteeks"
7. sanoa "anteeksi"
8. sanoa "olen pahoillani"
9. sanoa "olen todella pahoillani"
10. sanoa "anon anteeksiantoanne"

Valtion ylläpitämät rankaisukeinot karseuteen syyllistyneille:
Vaikka karseus ei olekaan Suomessa määritelty rikokseksi tai sairaudeksi, karseuteen syyllistyvät ihmiset aiheuttavat kanssaeläjilleen toisinaan niin paljon tuskaa, että Suomen valtio on käynnistänyt matalaa profiilia pitävän Karseuteen Syyllistyneiden Rankaisujärjestelmän (KSRJ). Karseudesta syytetty ei voi valittaa päätöksestä, jonka KSRJ:n johto tekee.
Ensimmäistä tasoa rankaisussa kutsutaan varoitukseksi: Karseutta ja pahuutta harrastaneille annetaan salaisia väyliä pitkin lahja, joka on niin kamala, että saa jokaisen esinettä katsovan haluamaan kuolemaa hiukan enemmän. Syytetty ei saa palauttaa lahjaa, eikä antaa sitä eteenpäin muutoin kuin erikoisluvan kanssa. Tunnetuin varoituksena käytetty lahja on UH-pullo (the bottle of ultimate hidiousness).
Seuraava rankaisun taso on ennaltaehkäisy, joka tarkoittaa lisääntymiskieltoa. Näin valtio varmistaa, ettei karsea ihminen pääse levittämään karseuttaan perimässään. Joissain tapauksissa syytetty, jonka epäillään uusivan karseutensa pian, jopa steriloidaan. Syytetty maksaa toimenpiteen itse.
Kolmas ja viimeinen taso rankaisussa on eliminoiminen: karseuteen syyllistyneelle varataan lopetusaika sairaalasta. Yleensä lopetuspäivämäärän saaneet ovat menneet karseudessaan jo niin pitkälle, etteivät saavu vastaanotolle heille varattuna aikana, joten KSRJ pitää lopetuspäivänsä saaneita silmällä mahdollisia maasta karkaamisyrityksiä varten ja järjestää myös kuljetuksia karsean kodista suoraan sairaalaan.
Useimmat Suomen kansalaiset eivät tiedä KSRJ:n toiminnasta, joten he eivät tiedä, minne ilmoittaa läheistensä karseudesta. Oikeilta ihmisiltä kysellessään apu karseuteen on kuitenkin yllättävän lähellä.

Sivistämme ihmisiä jatkossakin!

itsensä lohduttelua "odotteluvuoden" napsahtaessa kohdalle

Täysin uudenlainen elämä alkaa. Minun on pakko alkaa käsittää aika ja arkipäivä eri tavalla. Myös elämäntarkoitus saattaa näyttäytyä nyt uudessa valossa.
Sisäänhengitys ja uloshengitys muuttavat muotoaan ja syitään. Minä muutun.
Entiset unelmat elämästäni ja sen kulusta eivät enää pädekään täällä, uudessa elämässäni. Ehkä vuoden päästä ne ovat vain naiiveja kuvitelmia ja uudet hengissä pysymisen keinot ja elämän mielekkyyden edellytykset ovat astuneet voimaan.
Uskon kuitenkin, että ala, jolle pyrin, on minulle se oikea. Sangviinisesta luonteestani huolimatta tämä haave on pysynyt matkassani monia vuosia. Olen tehnyt sen eteen jo muutaman lukiokurssin verran töitä. Olen vastannut hyvin sen vaatimuksiin. Otan sen vapaaehtoisesti vapaa-aikaani. Haluan sitä. Ja vaikka tämä vuosi viekin minut kauas näistä haaveista, jotka eivät enää elä arkipäivässäni, eivätkä ole kaiken tekemäni kaukainen päämäärä, uskon ja toivon, näen tämän haaveen olevan edelleen osa tulevaisuuttani. Haluan olla kärsivällinen, haluan toteuttaa sen, mihin minulla on hiukan lahjoja, mistä olen ollut kiinnostunut jo pitkän aikaa, missä vaadin itseltäni enemmän kuin ulkoiset kriteerit vaativat.
Minusta tulee ihmisen mielen tutkija, minä kuulun niihin piireihin, minä voin tehdä yhteisölleni palveluksen harjoittamalla tätä taitoa.
Vuosi saattaa koetella minua, mutta ehkä se vain antaa lisää halua todella työskennellä tämän haaveen eteen, ehkä se vain herättää minussa entistä vahvemman päätöksen siitä, että on oltava olemassa jotain parempaa kuin tämä nykyinen työni ja elämäni. Ja niin onkin, minulle, se parempi tulee olemaan osa minua, varmasti ja vääjäämättä.
19.7.2005

Olemassaoloni alkaa joka päivä

Uudelleensyntyminen ei välttämättä tapahdu vain ihmisiän mittaisin väliajoin.

Suuret harppaukset kasvamisen suhteen saavat jokaisen kuoriutumaan uudestaan. Vanha kerros entisen ajan ajankohtaisia ajatuksia tippuu pois, mutta muistot ja oivallukset, tietenkin, painuvat sisukseemme. Ja tänä päivänä, en tunne syyllisyyttä verratessani ihmisiä sipuleihin. :)

Kun määrittelen itseäni tänään, olen rakastava kyynikko. Olen ääripäiden ihminen, mutta kuitenkin kohtuullinen ja tekemisieni suhteen keskitiellä kulkeva aikuinen kakara.

Maniakauteni on alkamassa, joten rakastan suhteettoman paljon. Löysin tänäänkin jotain uutta ja olen hyvin tyytyväinen. Olemassaolooni ja sen uusiin alkuihin.

6.8.2005